Olen pohtinut viime aikoina paljon asioita. Tosin olen aina ollut pohtija-luonne. Kun katsoo ulos tällä hetkellä, siellä on synkkää ja pimeää. Siitä tietää, että on syksy. Kuu vaihtui lokakuusta marraskuuhun niin äkkiä, etten ole edes kerennyt rekisteröidä sitä päässäni. Ensi kuussa on joulu ja sen jälkeen vaihtuukin koko vuosi. Aika menee nopeasti. Yhtäkkiä sitä huomaakin, että istuu harmaantuneena  kiikkustuolissa silmälasit nenällä yrittäen tihrustaa tekstiä paperista. No ei aika onneksi niin äkkiä mene. Mutta siis tarkoitan sitä, että pitää muistaa nauttia tästä hetkestä ja ottaa kaikki ilo irti siitä. 

Odotan ensi kesää innoissani. Menen mieheni kanssa naimisiin. Eli kesähäät tiedossa! Pukuja olen jo sovitellut ja sellaiset käytännön asiat ovat hoidossa, mitä tällä hetkellä pystyy tekemään. Eipä aikaakaan, kun tästä neidistä tulee rouva! Kutsuja pitää alkaa kohta askartelemaan ja koristeita myöskin hankkimaan. Teemana on `Rennot kesähäät`. Meille tärkeintä on yhdessäolo, sukulaisten, ystävien ja perheen kesken. Mukavaa, että mieskin on innoissaan suunnittelemisesta. 

Kotonakin laitoin jo tunnelmavaloja ympäriinsä. Jotenkin piristää mieltä kaamoksen keskellä. Ja siivoilen koko ajan. Tosin sillä yritän siirtää ajatuksia pois ikävistä asioista. Mun mielestä elämän ei tarvitse aina olla helppoa. Pitää olla haasteita ja vastoinkäymisiä. Tosin välillä niitä tuntuu olevan hiukan liikaa. 

Välillä tuntuu, että kuormitan liikaa miestäni ajatuksillani ja murheillani. Tosin parisuhteeseen kuuluu kannatella ja tukea toista, jos on vaikeaa. Pelkään, että hän itse väsyy, vaikka onkin vahvempi kuin minä. En vain ole oikein vielä tottunut, että voin ja mun pitää jakaa ajatuksiani. Tosin enemmän hän taitaa kärsiä siitä, kun en kerro ja pyörittelen asioita omassa päässäni...

Mutta suurimmaksi osaksi elämä on ihanaa. Varsinkin, kun on turvallinen ja rakastettu olo. Oman kullan kainalossa on hyvä olla.